28.4. IVFC - HauPa/2 1-1 (1-1)

Paikka: Talvikkipuisto
Säätila: Selkeä ja viileähkö, hieman tanniininen
Yleisöä: 6

Maalit: 12. Antti Leinonen 1-0, 31. Ilkka Isohookana 1-1.

IVFC:n avauskokoonpano: Elias Enqvist, Jussi Pakonen, Toni Saranpää, Samuli Pajunen (v), Ville Tuovinen, Timo Tiensuu (v), Antti Leinonen, Jussi Tuokkola, Mikko Ryyppö, Nikolas Pajunen, Jyri Salo. Vaihdot: Ismo Lundbom, Jyri Moilanen, Jaakko Kemppainen, Niko Hietala, Janne Pajala, Petri Ryyppö, Arttu Törmikoski.

ITS-tähdet:
Leinonen
Enqvist
Tiensuu

Eilen keskiviikkona pelattiin jännittävä jalkapallo-ottelu Oulun Rajakylän Talvikkipuiston samettisen pehmeällä tekonurmella. Kentänhoitaja Eetu-Alvar Alamuinolan kaikki kolme lumilapiota ja yksi kola olivat joko rikki tai kateissa, joten kentän pehmeyttä lisäsivät laidalla komeilleet lumikinokset. Traktorin bensatankin hän oli itse edellisenä yönä käynyt imemässä tyhjäksi omiin tarkoituksiinsa. Alamuinolan harmiksi myöskään luonnonvoimat eivät suosineet; aurinko paistaa suurimman osan vuodesta väärältä puolelta, mikä aiheuttaa äärimmäisen suuria haasteita kentän pelikuntoon saamiseksi näin kesän kynnyksellä. Eilen nämä haasteet realisoituivat siten, että kentän länsisivu oli osittain lumen peitossa mistä syystä kentän pohjoispäässä kulmapotkutkin annettiin yhdestä ja samasta kulmasta.

Itse ottelussa olivat vastakkain oululainen Inter Välivainio FC ja Haukiputaan Pallon kakkosjoukkue. Haukiputaalaiset lähtivät otteluun selkeänä ennakkosuosikkina, sillä he olivat voittaneet Viitosen edellisellä kaudella ja lisäksi heillä oli käytössään ykkösjoukkueensa pelaajia, jotka monien mielestä ovat aivan liian hyviä alimmalle sarjatasolle. Inter puolestaan oli edellisellä kaudella Kuutosessa keskikastissa ja uudistui pelaajamateriaalinsa puolesta voimakkaasti talven aikana kemiläisosaston lähdettyä pois ja uusien tulokkaiden tultua näiden tilalle. Osalle Interin pelaajista ottelu oli joko ensimmäinen virallinen ottelu isolla kentällä koskaan tai vähintäänkin pitkään aikaan.

Interin runoilijasieluinen pelaajavalmentaja, kautta jalkapalloilevan maailman pelkkänä Sämpynä tunnettu, Samuli Pajunen, viritti joukkueensa kaunopuheillaan ja taktisella nerokkuudellaan hurmokseen. Jokainen Interin pelaaja oli valmis tekemään joukkueensa eteen kaikkensa. Osa pelaajista ei suuren hurmoksen johdosta kyennyt istumaan penkillä, vaan pukeutui pelivehkeisiinsä lattialla istuen tai jopa seisten. Osa pelaajista taas oli niin innoissaan kauden avauksesta, että oli unohtanut niin housut, paidat kuin takit kotiin. Kopista ulos marssittuaan kentällä alkulämmittelyssä nähtiin määrätietoinen Inter; pelaajien kasvoilta heijastui vankka usko voittoon. Usko oli niin vahva, että eräskin pelaaja oli pistänyt voiton puolesta pöytään panokseksi kolmen täytteen juhlaillallisen.

Ottelun alku meni kuitenkin keltavihreisiin pystyraitapaitoihin pukeutuneiden haukiputaalaisten hallinnan merkeissä. Voimakas myötätuuli puhalsi vieraiden hyökkäyksiin vauhtia HauPan rynniessä syöttösommitelmien kera kohti Interin maalia. Sinimustiin pystyraitapaitoihin pukeutunut kotijoukkue repi, taklasi, raastoi ja taisteli minkä ehti, eikä vieraille kovin montaa todella vaarallista paikkaa auennut hallinnasta huolimatta. Ottelun ensimmäisten viidentoista minuutin aikana Inter ei juuri saanut hyökkäyksiä aikaan, mutta kun se sai, se otti niistä kaiken irti. Ensin maineikas keskikenttäpelaaja Jussi 'olis mulla yks juttu' Tuokkola pääsi puolittaiseen läpiajoon, mutta sillä kerralla haukiputaalaisten puolustaja ehti jalkoineen eteen. Tämä oli erittäin harmillista, sillä Tuokkolalla oli jo mielessään erittäin valokuvauksellinen tuuletus. Inter pääsi kuitenkin pian tuulettamaan johtomaalia. Vain muutama hetki oli ehtinyt Jussin paikasta kulua, kun yksi Interin uusista pelaajista, Antti 'Letku' Leinonen, pääsi läpiajoon, eteni pallon kanssa kuin Pele vanhoilla päivillään ja pisti pallon varmaakin varmemmin maaliin. 1-0 Interille oli totta ja riemu kentällä ja kentän laidalla sen mukaista.

Haukiputaalaisten keskuudessa ei voitu ymmärtää, kuinka oli mahdollista, että koko jakson alun jyrän alla ollut joukkue oli juuri mennyt johtoon. Hetken aikaa he kokosivat rivejään, ratkoivat Schrödingerin aaltoyhtälöitä, haikailivat pikaisesta paluusta Haukiputaalle ja manasivat Eetu-Alvar Alamuinolan huonoa työtä ennen kuin käänsivät katseensa ja aikeensa jälleen kohti Interin maalia. Kotijoukkueen pelaajat eivät kuitenkaan aikoneet luovuttaa hienoa johtoaan helpolla, vaan periksiantamaton taistelu vastustajan armotonta vyöryä vastaan jatkui.

Kun ensimmäistä jaksoa oli pelattu puolisen tuntia, vääjämätön tapahtui. Haukiputaalaiset saivat oikealle laidalleen pelattua tilaa, josta lähti tuulen avittamana todella hyvä keskitys suoraan kohti Inter-maalin takaylänurkkaa. Ahne haupalaishyökkääjä kävi vielä varmuuden vuoksi hipaisemassa palloa ja ottamassa maalin omiin nimiinsä. 1-1. Loppujakso meni tasaisissa merkeissä eikä kummassakaan päässä nähty enää viimeisten minuuttien aikana huippuvaarallisia tilanteita.

Tauolla Inter-leirissä oltiin tyytyväisiä taisteluilmeestä ja päätettiin, että tämä ilme säilyy myös jälkimmäisellä puoliajalla. Koska sää ei ollut kovin kesäinen, tauko kesti vain sen aikaa, mikä avustavalta tuomarilta kesti kiskoa verkkahousut jalkaan. Osuttuaan molemmilla jaloillaan oikeisiin lahkeisiin, vedettyään housut vyötäisille ja kiristettyään kuminauhan sopivalle kireydelle, oli ottelu valmis jatkumaan.

Toinen jakso alkoi tasaisissa merkeissä. Kumpikin joukkue syötteli palloa rauhallisesti eikä kumpaankaan päähän syntynyt pitempiä painostusjaksoja saati kunnollisia maalipaikkoja. Vähitellen ote alkoi kuitenkin jälleen siirtyä vierailijoille, joiden hyökkäykset kohti Interin maalia yleistyivät ja alkoivat käydä vaarallisen oloisiksi. Välivainion ylpeys pisti hanttiin minkä kerkesi ja purki pallot alakerrasta rauhallisesti kohti läheistä metsää. Metsurit olivat tehneet puiden harvennuksen suhteen turhankin hyvää työtä, joten haukiputaalaiset saivat pallon hyppysiinsä välillä jopa harmittavankin nopeasti.

Yksi pieniä sydämentykytyksiä interisteille aiheuttanut tilanne tapahtui, kun toinen jakso oli vanhentunut noin viisitoista minuuttia. Vierailijoiden kärkäs hyökkääjä oli oikealla laidalla karkuretkellä, jonka pysäytti maanmainio vasen laitapakki Ville Tuovinen miehekkäällä taklauksellaan. Silmämääräisten havaintojen perusteella pallo olisi pitänyt tuomita rangaistuspilkulle, mutta Interin helpotukseksi tuomari antoikin HauPalle vapaapotkun juuri rangaistusalueen ulkopuolelta. Ottelun jälkeen avustava tuomari kertoi, että tuomari kertoili ensimmäisen rikkeen tapahtuneen alueen ulkopuolella, jolloin oli perusteltua tuomita rangaistuspotkun sijasta vapaapotku. Tuomio kun toteutetaan paikassa, jossa ensimmäinen rike tapahtuu. Seuranneesta vapaapotkusta ei tullut maalia, joten kaikki meni sinimustien kannalta enemmän kuin hyvin.

Välillä pääsi Interkin kokeilemaan hyökkäämistä ja sai hankittua muutamia kulmapotkujakin. Paljosta ei jäänyt paitsi, etteikö Viitosen kaunein, kestävin ja ketterin toppari, Toni Saranpää, olisi päässyt maalintekopuuhiin. Tällä kertaa 'Kanu' ei päässyt maalia tuulettamaan, mutta kenties miehellä oli illalla vielä muita tekopuuhia tiedossa, mene ja tiedä. Muissakin kulmatilanteissa oli hyvää yritystä, mutta tällä kertaa jäi Interiltä erikoistilannemaali tekemättä.

Loppujakson ajan vierasjoukkue haki vimmatusti voittomaalia ja vyöryivät kohti Inter-maalia vasemmalta, keskeltä ja oikealta, maalta, mereltä ja ilmasta. Ne pallot, joiden eteen uhrautuva Inter-puolustus ei Jussi 'Jursa' Pakosen ja Sämpyn johdolla ehtinyt, hoiteli maalivahdin tontilla ansiokkaasti tuurannut Elias 'Kempeleen vaalea lukki' Enqvist tyylillä ja taidolla. Välillä mukana oli ripaus onneakin, kun pallo pomppi maalin edessä uhkaavasti ja kävipä se välillä tolpassakin.

Tuomarin vihellettyä pilliin päätösvihellyksen merkiksi, tuntui 1-1 lopputulos kovaa vastustajaa vastaan Inter-leirissä voitolta. Kovan taistelun jälkeen ilo oli korkealla, ylävitoset läpsyivät, miehekkäitä taputuksia jaeltiin ja kaikki joukkueen pelaajat kehuttiin maasta taivaisiin.

Interin seuraavaa vastustajaa käy jo nyt sääliksi, sillä tämä sinimustien taistelu siirtyy kentän toiseen päähän puolustusasenteen säilyessä samanlaisena. Laivakankankaalla tervataan parhaillaan kiihkeästi, ettei sinimustaan karikkoon karahtaminen upota koko laivuetta kerralla.

-Ipe