6.5. LaFK - IVFC 1-5 (1-2)

Paikka: Jääliläinen sorakenttä
Säätila: Raekuuroja
Yleisöä: 7

Maalit: Riku Haataja 1-0, Antti Leinonen 1-1, Ville Tuovinen (Niko Hietala) 1-2, Leinonen (Jaakko Kemppainen) 1-3, Tuovinen (Jani Moilanen) 1-4, Nikolas Pajunen (Jyri Moilanen) 1-5.

IVFC:n avauskokoonpano: Elias Enqvist, Jussi Pakonen, Toni Saranpää, Samuli Pajunen, Jani Moilanen, Janne Pajala (v), Antti Leinonen, Mikko Ryyppö, Niko Hietala, Petri Lammela, Jyri Salo. Vaihdot: Ismo Lundbom, Jyri Moilanen, Jaakko Kemppainen, Nikolas Pajunen, Tero Viitamäki, Petri Ryyppö, Ville Tuovinen.

ITS-tähdet:
Leinonen
Tuovinen
Jy. Moilanen, Enqvist

Kesä ei ollut vielä saapunut Jääliin, joten Laivakankaan Futis Klubin ja Inter Välivainion välinen Viitosen ottelu pelattiin Jäälin hiekkakentällä. Kotijoukkueen kannattajien levottomuuksien ja hiekkavarkaiden takia kenttä oli ympyröity kaksimetrisellä metallilanka-aidalla, joka oli omiaan luomaan Hornankattila -vaikutelmaa. Kenttä oli helppojen yhteyksien päässä: Ruskon jälkeen jokunen kilometri suoraan, toisista liikennevaloista oikealle ja sitten kenttä levittäytyykin vasemmalla esiin uljaudessaan ja karuudessaan. Kentän vieressä on pukukopit, joihin on yksi avain. Avaimen saatiin kiireisen miehen toimesta paikalle vasta Postimies Paten loputtua, eli koppien ovet aukesivat noin nelisenkymmentä minuuttia ennen ottelun alkua.

Interin puolella Sämpy valtasi heti paikan, josta kaikki näkivät ja kuulivat hänet varmasti. Koko edellisen viikon hän oli simuloinut mielessään käsillä olevaa hiekkataistelua ja esitteli ottelusuunnitelmansa vetämällä tussilla linjaukset taululle. Palloista, viivoista ja nuolista muodostui lopulta Iso karhun tähtikuvio, mikä oli erinomainen enne 6.5. pelattavaan otteluun. Vaikka kopissa havaittiin taktiikkapalaverin aikana useita haukotuksia, viesti meni perille - pelaajat tiesivät, missä pelata ja miten heidän odotetaan pelaavan. Samoin tärkein viesti meni perille; asenne, pitävä puolustus, taistelu ja joukkuekavereiden auttaminen olisivat jälleen ne parhaimmat keinot voittoon. Tämä siitäkin huolimatta, että taktiikka oli edelliseen peliin verrattuna asetettu muutaman naksun verran hyökkäävämmäksi.

Lyhyiden lämmittelyjen jälkeen ottelu oli valmis alkamaan oransseihin liiveihin pukeutuneen kotijoukkueen ja tutussa sinimustassa asussa pelaavan vieilijan välillä. Alku oli varsin tunnustelevaa, lähinnä keskikentän asemasotana käytyä, peliä. Noin viidentoistaminuutin kohdalla Laivakankaan kärkäs keskikenttäpelaaja pääsi rauhassa täräyttämään kanuunansa ja pallo päätyi auringon häiritsemän IVFC:n maalivahdin käsien kautta maaliin, 1-0 Futis Klubille. Tämän jälkeen vierailija heräsi ja alkoi ärsytettynä viedä peliä kohti kotijoukkueen maalia. Eikä aikaakaan, kun Inter sai vapaapotkun kuudentoistarajan vasemman laidan tuntumasta. Erinomaisessa maalivireessä oleva Antti Leinonen pisti inhottavan sisäkierteisen pallon kohti takanurkkaa. Vastustajan maalivahti odotti, että joku osuisi palloon, mutta näin ei käynyt ja pallo painui hitaasti ja vastustamattomasti takanurkkaan. Ja tästä taas ei kulunut kauaa, kun normaalilta laitapakin tontilta kärkimieheksi komennuksen saanut Ville Tuovinen pääsi kuljettamaan palloa vapaasti ja käytti tilan ja ajan laukomalla todella tarkan vedon kohti kotijoukkueen maalin vasenta alanurkkaa. Veto vaikutti hitaalta ja sataprosenttisen torjuttavalta, mutta ilmeisesti se kerta kaikkiaan vain oli niin tarkka, koska se siirsi Interin 2-1 vierasjohtoon. Tämä maali taisi viedä maanojamaisesti kenttäpelaajian luottamuksen maalivahtiaan kohtaan, sillä toiselle jaksolle kotijoukkueen maalivahti vaihtui. Ensimmäisen jakson aikana ei maaleja enää nähty, vaikka kotijoukkue saikin joitain vaarallisia tilanteita aikaan. Inter hoisi nämä pääasiassa puolittaiset tilanteet suhteellisen helposti ja varmasti eikä Kempeleen vaalean lukin tarvinnut venyä varsinaisiin huipputorjuntoihin kertaakaan.

Tauko oli jälleen Viitosen tyyliin lyhyt. Vettä isoimpaan janoon, kiittelyt hyvin menneestä ensimmäisestä jaksosta, tsemppaus toiselle jaksolle ja peli olikin valmis jatkuvaan. Interin onneksi ensimmäisen jakson aikana kolhuja saanut Elias Enqvist oli valmis nostamaan kipukynnyksensä viidenteen potenssiin ja päätti taistella myös jälkimmäisen puolikkaan tolppien välissä. Toisen jakson alussa kotijoukkueen riveihin ilmestyi lentorahtina kunnioitettu, muttei tippaakaan pelätty, tähtipelaaja M. Kurkela. Pelin painopistettä mainittu herra ei pystynyt kääntäämään kokonaan Interin alueelle, vaan jakso alkoi tasaisen pystypainin merkeissä. Kun kymmenisen minuuttia oli toista jaksoa pelattu, pääsi Letku Leinonen asettelemaan rauhassa palloa. Tässä vaiheessa aika ja maailma tuntui muuten seisahtuvan, ainoastaan Letku liikkui seuraavan minuutin aikana pallon kerra ja niin kentällä kuin sen laidalla odotettiin, milloin laukaus pistää pallon voimalla liikkeelle. Odottavan aika oli pitkä, mutta kun pallo vihdoin lähti, se lähti lujaa ja komeasti ja painui nousevana laakana vastustajan maalin ylänurkkaan. Vaikka Futis Klubilla olisi ollut maalissa sekä ensimmäisellä että toisella jaksolla pelanneet maalivahdit yhtä aikaa maalissa, tuo kanuuna olisi siitä huolimatta varmasti uponnut verkon perukoille. 3-1 Interille ja sinimustien kannalta tilanne vaikutti todella hyvältä.

Interin kolmannen maalin jälkeen kotijoukkue alkoi saada tilanteita aikaa Kurkelan johdolla. Noin kaksikymmentäviisi minuuttia oli toinen jakso vanhentunut, kun Futis Klubi pääsi oikealta laidalta läpi, keskitti maalille ja Kurkela pääsi jatkamaan suoraan ilmasta kohti maalia. Lukin maaginen refleksitorjunta siivitti pallon maalin yli ja Inter selvisi tästä todella vaarallisesta tilanteesta pelkällä kulmapotkulla. Seuranneen erikoistilanteen Inter purki rauhallisesti ja purkupallokin löytyi ottelun jälkeen ihan aitojen sisäpuolelta. Jonkin aikaa kului ja kotijoukkue painoi taas kohtin Inter-maalia. Tällä kertaa futisklubilainen kaadettiin kuudentoistarajan tuntumassa ennen kuin hän ehti yrittää maalintekoa, mutta tilanteesta tuomittiin joka tapauksessa kotijoukkueelle vapaapotkut todella hyvästä paikasta. Kurkela asettui pallon taakse ja veti sisäkierteisen vedon kohti vasenta ylänurkkaa. Pallo napsahti kuitenkin vain tolppaan ja irtopallon IVFC:n alakerta purkit kauas ja kovaa. Tästä tärkeästä purusta ei ehtinyt kauaa vierähtää, kun oikean pakin tonttia hoitaneet Moilaset ottivat ohjat käsiinsä. Ensin veljeksistä Jani taisteli pallon itselleen, juoksi muutaman vastustajan läpi ja antoi hienon vapauttavan syötön Tuoviselle. 'Wilson' kirmasi pallon kanssa maalia kohti kuin Sämpy baaritiskille juuri ennen valomerkkiä, odotti maalivahdin pelaavan itsensä ulos ja sijoitti pallon viileän varmasti vasempaan alanurkkaan. 4-1 Interille ja peli vaikutti ratkenneen lopullisesti. Kotijoukkue ei kuitenkaan vieläkään lopettanut pelaamista, vaan yritti edelleen hyökätä kohti Inter-maalia. Hyökkäys kääntyy helposti vastahyökkäykseksi, sen sai Futis Klubi viimeisten minuuttien aikana vielä kertaalleen huomata. Moilasen veljeksistä Jyri pääsi pallon kanssa syötön katkon jälkeen etenemään oikealla laidalla ja antoi todella mahtavan läpisyötön joukkueen kapteenille, Nikolas Pajuselle. 'Niksu' on tunnettu jäätävänä viimeistelijänä, joka ehkä viimeistelee verrattain harvoin, mutta sitäkin jäätävämmin. Niksu aisti maalivahdin heikon kohda, joka oli tällä kertaa maalia kohti vedetty veto ja sinnehän se painui. 5-1 Interille ja peli oli nyt lopullisesti taputeltu. Tässä vaiheessa maaliahne Sämpy pisti itsensä hyökkäävään rooliin, mutta valitettavasti peli ehti päättyä, ennen kuin joukkue ehti rakentaa tälle synnynnäiselle maalintekijälle kunnon tekopaikkaa.

Ottelu meni kaikkiaan niin hyvin, että lienee aika alkaa odotella Sämpyn kirjoittavan, esikuvansa lailla, kirjan 'Inter hyökkää'. Kaikki meni pelissä Interin kannalta loistavasti; kentän jokaisella osa-alueella joukkue puolusti, taisteli, hyökkäsi ja tsemppasi joukkueena ilman heikkoja kohtia. Syöttelyssä ja pelinrakennuksessa oli malttia enemmän kuin aikaisemmissa peleissä, mikä lupaa, yhdistettynä aiemmin mainittuun yhteen hiileen puhaltamiseen, erittäin hyvää seuraavia pelejä silmällä pitäen.

Ottelun jälkeen mielenkiintoisin näky oli nimimerkki pikkuserkun auton pelkääjän paikalle turvavöihin köytetty McDonaldsin hampurilaisateria. Tarina ei kerro, onko tässä suhteessa hampurilaisateriaan jotain syvempääkin vai oliko kyseessä esimerkiksi ottelun alla nautitun välipalan tähteet. Varmuuden vuoksi pikkuserkun auton pelkääjän paikka otetaan jatkossa seurantaan. Tässä pitää kuitenkin pelätä vähän sitä, että jäikö muillakin pelaajilla päähän soimaan erään hyökkääjäpelaajan viimeistelyreeneissä laulama 'Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat' -värssy, jonka tunnetaan pahimmissa tapauksissa uhanneen yhden jos toisenkin mielenterveyttä.

-Ipe